Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €


Vipsu Pupu on kotoisin Hietasaaren perinteiseltä huvila-alueelta Mustasalmen takaa, jossa hän vietti lapsuutensa äitinsä Hoppu Pupusen ja isänsä Tahti Pupun kanssa. Vipsun vauhdikas lapsuus kului kotikololla iloisesti loikkien ja Hietasaaren Ponipihan ponien kanssa porkkanoita rouskutellen. Lapsuus oli huoletonta ja iloista aikaa, Hietasaaren rehevä luonto tarjosi paljon seikkailuja pienelle Vipsulle. Vuodet vierivät ja Vipsu Pupu varttui ja suuremmat seikkailut vetivät Vipsua puoleensa.

- Mitähän löytyy suuren Mustasalmen takaa? Saisinko uusia ystäviä? mietti Vipsu Pupu kotikolossaan. Tyynellä säällä kuului kaukaisia ääniä salmen takaa ja Vipsun mielen täytti uteliaisuus, joka tuntui polttavan Vipsun rinnassa.

Ajatus kypsyi Vipsun mielessä ja into maailmalle kasvoi, kuin porkkana kasvimaassa. Asiaa mietittyään, kertoi Vipsu kaukokaipuustansa vanhemmilleen.

- Rakkaat äiti ja isä, tahdon lähteä seikkailemaan suureen maailmaan, katsomaan maailmaa Mustasalmen taakse, paikkaa, jota Nallikariksi kutsutaan, sanoin Vipsu vanhemmilleen.


Vipsu Pupun äiti Hoppu Pupunen oli jo aavistanut Vipsun kaukokaipuun ja tiesi, että Vipsun on aika lähteä maailmalle seikkailemaan sekä katsomaan, mitä Nallikarissa on tarjottavana – jokainen suuri seikkailu vaatii myös uskallusta uuteen. Vaikka Hoppu Pupusen mieltä painoi huoli, iloitsi hän lapsensa tulevista seikkailuista ja tiesi, että Vipsu palaa aina takaisin Hietasaareen katsomaan vanhempiaan ja ystäviään. Isä Tahti Pupu tiesi myös sen, että matka ei ole kovinkaan pitkä vaikka nuoren Vipsu Pupun maailmassa matka tuntui matkalta maailman ääriin.

- Lapseni, tämä seikkailu sinun on tehtävä. Mustasalmen takaa löytyy maailma, jossa sinä Vipsuseni voit nauttia suurista seikkailuista. Kotikolo odottaa sinua aina täällä Hietasaaressa, jos koti-ikävä vaivaa, sanoi Hoppu Pupunen.


Vipsu pakkasi työkalupakkinsa täyteen porkkanoita ja lähti reippaasti matkaan isän ja äidin vilkuttaessa Villa Salmenrannan nurkalta. Iloisesti loikkien Vipsu ohitti lintutornin kohti luontopolkua ja rehevää metsää. Meri kimmelsi horisontissa ja Vipsu Pupu mietti, että mitään noin kaunista hän ei ole nähnyt koskaan! Edessä on upea seikkailu!

Vipsu ylitti Mustansalmen pientä siltaa pitkin. Eväät nautittuaan hän loikki innokkaasti kohti timantteina säihkyvää merta. Oikealla Vipsu näki jotain niin upeaa ja suurta, rakennuksen jonka kaltaista hän ei ollut koskaan nähnyt. Valkoista, lasia ja kupoli kimmelsi auringossa – Eden, tavasi Vipsu Pupu. Tänne on palattava uudestaan, mutta nyt on jatkettava matkaa vielä tovi kohti sinisenä kiiltävää merta, päätti Vipsu Pupu.

Rohkeasti Vipsu jatkoi matkaansa Nallikarin valtavalle hiekkarannalle, joka tuntui jatkuvan maailman ääriin saakka. Kaukana siinsi
Majakan silhuetti. Vipsu tunsi itsensä suureksi tutkimusmatkailijaksi, joka on löytänyt kokonaan uuden maailman, jollaista hän ei ollut voinut kuvitellakaan.


Vipsu heittäytyi iloiseen rantatunnelmaan, lekotteli auringossa sekä ui lämpimässä merivedessä. Tämän täytyy olla paratiisi, mietti
Vipsu. Päivän seikkailut vaativat veronsa, ja Vipsun silmät alkoivat luppasemaan korvien lailla. Vipsu heittäytyi lämpimälle sametinpehmeälle hiekalle ja nukahti rannalle meren liplatukseen.


Aamulla kun Vipsu avasi silmänsä, oli hän hetken hämillään uudesta ympäristöstään. Nopeasti unihiekka karisi Vipsun silmistä, kun hän näki uskomattoman kauniin auringonnousun! Oi, mikä upea taivas, mistähän aurinko tulee? Siinä samassa Vipsu päätti ottaa selvää, mistä ihmeestä aurinko oikein nousee?


Vipsu Pupu pakkasi nopeasti tavaransa, nautti aamiaiseksi valkoisen pehmiksen ja lähti iloiten pomppimaan kohti aurinkoa.
Auringonkeltaiset mökit ohitettuaan, Vipsu näki hienoja valkoisia huviloita. Hetkeksi tuli kotikolo mieleen Hietasaaressa, mutta nämä loistavan valkoiset huvilat suurine ikkunoineen heijastivat auringonvaloa kutsuen Vipsua jatkamaan seikkailuaan. Tuulta päin, kohti aurinkoa, ajatteli Vipsu, ja jatkoi matkaansa, kohti suurta aukeaa. Edessä avautui näky, jota Vipsu ei edes tiennyt olevan.
Ihmisiä puttaamassa mailalla valkoista palloa hauskoja ratoja pitkin. Hetken Vipsu ihaili Minigolfin peluuta, mutta aurinko loisti yhä houkuttelevana ja Vipsu tiesi, että matkan oli jatkuttava kohti aurinkoa.


Aurinko veti puoleensa kuin magneetti. Loisteen lisäksi puoleensa vetivät iloinen musiikki ja lasten nauru. Vipsu höristi valtavia
korviaan ja kovensi tahtia loikkien entistä innokkaammin kohti ääntä punaisesta portista sisään. Värikäs maailma, hauska huvila, monta iloista ilmettä, paljon nauravia lapsia ja vehreää luontoa – tässä on kaikki, mitä pupu voi toivoa, ajatteli Vipsu Pupu. Varovasti Vipsu Pupu astui lähemmäs isoa taloa, Karuselli Kahvilaa. Yhtäkkiä kaikki lapset riensivät halaamaan ja hellimään Vipsu Pupua ja Vipsu tunsi itsensä onnelliseksi. Tänne minä jään, ajatteli Vipsu, mutta minne ihmeeseen olen seikkailussani päätynyt?
Sitä Vipsu ei vielä tiennyt, mutta hän tiesi, että tämä on hänen uusi kotinsa. Tämä on Vauhtipuisto!